 |
| Surku puistoilemassa kanavan kentällä |
 |
| Juoksut juostu ja kotiinlähdön aika |
Koirat olivat Tomin luona hoidossa. Lumia jänskätti uusi tilanne ja lauma koiria niin, että kantoi saamansa kananmunan sivummalle ja unohti syödä sen =) Emänsä kanssa jäivät samaan tarhaan, kun lähdin jatkamaan matkaa. Olen niin iloinen, että koirat pääsivät juuri tuohon laumaan hoitoon. Se teki valtavan hyvää kaikille: Lumille, Surkulle ja minulle. Voi kuulostaa oudolta kun seuraavaksi kerron, ettei Lumi ollut juuri kopista poistunut. Hevosen lihan oli uskaltautunut kurkottamaan takajalat turvallisessa kopissa. Surku oli kotonaan, jossa se on siis viettänyt 10 ensimmäistä kuukauttaan.
Lumilla on pentuajan yksin kasvaneena jäänyt laumakäyttäytyminen pitkälle oppimatta ja kokematta ja se on epävarma.
Koira ei ole ihminen. Ei edes 50% tai edes 20% Ei itse asiassa edes 1% vertaa. Kyllähän minä sen tiedän! Vai tiedänkö? Oikeasti? Kyllä on tuolla saralla vielä paljon tehtävää ennen kuin pystyn tuon TODELLA omaksumaan.
Ihmisen toiminta on koiran kannalta usein epäloogista ja outoa. Vaatii tietoa ja kokemusta oppia puhumaan "koiraa" edes jollain tasolla. Silti se on helpompaa, kuin opettaa koira ymmärtämään ihmistä.
Olen ollut hyvin fiksaantunut ja ärsyyntynyt Lumin hännän asentoon etenkin silloin kun se keikkuu korkeuksissa Lumin lähestyessä minua. Nyt olen leppoisampi sen suhteen ja annan hännän elää omaa elämäänsä ja muistan vain itse entistä enemmän kiinnittää huomiota omaan mielenrauhaani. Koiraa ei tulisi käsitellä ärtyneenä.
Jos haluan Lumin (tai Surkun) lopettavan toisten koirien härkkimisen menen Lumin luo ja kiinnittämättä mitään huomiota toiseen koiraan ärähdän Lumin pois tilanteesta. Niin tekevät ylemmät koirat laumassa kun kyllästyvät nuorten reuhaamiseen. Nuorison välienselvittelyyn vanhemmat eivät juuri puutu. Jos Lumi jatkaa seuraa rähähdys ja pakote. Aiemmin olen komentanut Lumin pois tilanteesta käskyllä menemättä itse koiran luokse.
Koiran (susilauman) luonnollisessa käyttäytymisessä on vieras tilanne seurustella hetken vieraiden kanssa ja jatkaa sitten matkaansa. Pihassa meillä käy joskus muita. Lähes pääsääntöisesti kaikki ovat Lumin pentuajan tuttuja. Joskus on käynyt joku uusikin tuttavuus. Lenkillä emme toisia koiria tervehdi hihnassa koskaan ja vieraita koiria vapaanakin vain poikkeustapauksissa.
Lumin asema on noussut korkeaksi varhaisella iällä. Sillä ei ole ollut ylempää koiraa opettamassa. Jos minulle joskus tulee 3. ja ehkä 4. husky (siitä enempään ei omat rahkeet riitä), niin se on joku vähän vanhempi koira, joka pitää nuorisoa omalla paikallaan. Tällä hetkellä kaksi on aivan sopiva määrä ja voi olla ettei niitä koskaan enempää tulekaan. Mutta kun huskeista on kyse, niin kuka tietää =)
Lumin suhteen näkyy luottamus ja kunnioittamispulaa jonkun verran, mutta uskon nyt vakaasti, että siinäkin päästään pikkuhiljaa eteenpäin.
 |
| kotitiellä |
 |
| Pääsiskö sisään? |
Surkun kanssa olisin päässyt hyvin helpolla kun olisin jo sen tullessa vahvistanut tuota sille luonnollista tapaa kulkea pääasiassa ihmisen takana. Nyt Surku on se, joka useimmin pyrkii edistämään ohitseni. Aika kivasti nuo kuitenkin kävelevät. Usein mennään rinta rinnan kaikki kolme ellei Lumi sitten tepastele takana. Ja kun hihnassa koirat kävelevät vielä samalla puolen tietä, niin voi ulkopuolisen silmiin näyttää, että koirat on käskytetty seuraamaan ja kulkemaan vierellä. Kaksi sääntöä on hihnassa edetessä: Samalla puolen tietä ja minun ohi ei mennä.
Kun jäädään haistelemaan, niin huomaan selkeästi, eron koirien välillä. Surkukin on kiinnostunut hajuista, mutta menettää mielenkiinnon haisteluun paljon ennen Lumia
 |
| Tarha on tuolla perällä. Keväällä kun lehdettömään aikaan valitsin tarhan paikkaa tuo näytti oikein sopivalta. Näkymä portille jne. Omenapuun lehdet ja muu rehottava kasvillisuus vie kuitenkin näin kesäaikaan näköyhteyttä paljon enemmän kuin osasin ennakoida. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti