Kuistin runko edistyy nyt hyvää vauhtia.

Jos kaikki menee oikein nappiin, niin ehkä juuri koulun alkuun mennessä meillä on juokseva vesi. Onneksi on ollut muutama kuuma päivä, jolloin Lumikin on mielellään vain makoillut kuumimman ajan. Aamulenkin jälkeen seuraava oikea lenkki on ehditty tehdä vasta iltapuolella.

Painostavan kuuma alkaa iltaa myöten vähitellen helpottaa ja viileä Päijänteen vesi vilvoittaa

Kissa valjaissa omistajansa kanssa pysähtyi aidan toiselle puolen jutustelemaan. Lumi oli hyvin kiinnostunut ja tarkkaavainen. Pitkän aikaa se istui ja katsoi ja sitten kontrolli petti. Lumi syöksyi portin aukolle tiukasta kiellosta huolimatta ja suoraan kissan luo, jonka omistaja nappasi syliinsä (Olisi tullut Lumille eläinlääkärireissu omistajan mukaan jos kissa olisi pääsyt siihen käsiksi). Menin tietenkin heti perään ja annoin kuulua, että tällainen peli ei vetele. Lumi tulikin nöyränä luo, eikä enää tehnyt elettäkään kissaa kohti joka oli taas maassa. Juttelimme vielä hyvän tovin. Lumi makasi maassa hieman kauempana. Menin silittämään kissaa ja tiesin Lumin pysyvän paikallaan (niin varmasti kuin pennusta voi koskaan tietää...). Lopulta kissa omistajineen käveli ohitsemme ja Lumi ei tehnyt enää pienintäkään elettä siihen suuntaa, vaan oli päinvastoin helpottuneen oloinen kun menimme takaisin kotiin. Hieno opetus, mutta muisti on vielä valitettavan lyhyt. Veikkaan, että sama voisi toistua uudelleen jossain toisessa paikassa.

Aikaisilla aamulenkeillämme olemme nähneet vaskitsoita nyt kahtena peräkkäisienä kertana. Lumi huomasi niistä vain yhden. Se kiemurteli jo villisti maassa Lumin pyöriessä ympärillä, ennen kuin huomasin mikä siinä on. Kielsin Lumia ja se ei koskenut siihen, vaikka moinen luikertelija kovasti kiinnosti. Kyiden kohtaamisilta Lumi on edelleenkin välttynyt, mikä on pienoinen ihme, kun tiedän kuinka paljon niitä Aurinkovuorella on. Toki se on yksi syy miksi teemme lenkkimme niin varhain. Kyyt eivät ole tulleet vielä metsän siimeksestä poluille paistattelemaan.

Miisan kanssa rannalla

Lumikin tuntui toidella nauttivan kahlailusta ja vedestä ja palasi sinne uudelleen ja uudelleen

katse viereselle rannalle, josta kuuluu ihmisten ja koirien ääntä

Aaltojahti

Lintuja....

Väsynyt työleiriläinen nukkumassa maalausjakkaran vieressä. Turkissa jo ensimmäiset maaliraidat...

Tänään maalasin koko päivän vuorilautoja. Välillä kävin järvessä pesemässä suurimmat tahrat iholta ja Lumi sai vilvoitella viileässä vedessä. Se kuitenkin sai osansa maalista ja niin kylillä käveli kaksi keltalaikullista olentoa. Lumin turkissa on ilmeisesti joku extrahyperkalvo, joka puhdistaa kaiken lian alta aikayksikön. Koskaan en ole Lumia pessyt, eikä ole aikomusta sitä tehdäkään. Kuitenkin jopa mustikkapensaissa rypemisen jäljet ovat poissa seuraavaan päivään mennessä. Saa nähdä kuinka nopeasti maalitahrat lähtevät turkista. Niitä ehti tulla melkoinen määrä. Tarkoitus ei ollut muuttaa Lumin väritystä, mutta Lumi touhusi omiaan maalauspaikan vieressä ja suhahti muutamaan kertaan lautojen ali. Yritin niitä vähän järvessä hangata, mutta huomasin touhun turhaksi. Parasta antaa turkin hoitaa itse itsensä. Swipe tuotteiden kehittäjät voisivat olla hyvin kiinnostuneita huskyn turkista...