rapsutustauko |
Aamuiset metsälenkit ovat yksi ihanimmista hetkistä päivässä. Mitään jäniksiä ja teeriä ihmeellisempiä eläimiä emme ole viime päivinä kohdanneet. Vähän jo odottelen, koska ensimmäiset peurat ilmestyvät eteemme. Eilen ihan vierestämme lähti räpyttelemään kaksi lentokyvytöntä isoa linnunpoikaa (jonkin kanalinnun?). Säpsähdin ja Lumi tietenkin vaistomaisesti oli jo hypähtänyt perään, kunnes kajahti sellainen "EI", että kaikki kilometrin säteellä lopettivat kaiken pahan- ja hyvänteon, niin myös Lumi. Poikaset saivat jatkaa onnellisesti matkaa ihan koskemattomina. Yksikään linnunpoikanen ei ole joutunut menettämään henkeään Lumin vuoksi ja toivottavasti niin ei koskaan tapahdukaan. Ehkä suunnittelemani kanat pihapiiriin opettavat Lumia myös pitämään kuononsa erossa niistä. Koirallehan ei varmaankaan ole paljon eroa sillä onko saalistettava päästäinen (tai myyrä) vai linnunpoikanen. Ensinmainittuja on Lumilla lupa saalistaa ja moni metsän pikkupeto onkin varmaan iloinen polulle jätetyistä herkkupaloista. Niin se ihmisen mieli toimii: myyrät ja päästäiset ok, linnunpojat: ei missään nimessä! On siinä koiralla ihmettelemistä ihmisen logiikassa.
Lumi ja Viljami |
Eliasta kiinnostaa koira aina kovin kun tulemme kylään |
Voipunut |
Elbatar-laivan saapumista odottamassa |
Mistä mun lenkkipaikoille on yhtäkkiä tullut kaikki tämä väki? |
Tuttua porukkaa tulossa Elbatar-alukselta |
Lumi pissaamassa? |
...ei vaan istahtamassa |
Autoista viis, mutta tuolla menee taas koira |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti