 |
| Ensin tuntumaa kärryyn ilman koiria. Yhtään en vielä tiedä minkälaista meno on kun edessä on neljä koiraa ja innostunutta jännitystä on ilmassa. Veli on mukana kuvaamassa ja turvaamassa monoa maastopyörällä. Kaikki kuvat Johannes Sipposen. En tiedä koska se ehti ne ottaa... |
 |
| Kohta mennään |
 |
| Kädet ei sentään täriseet, vaikka ilmassa väreilikin odottava jännitys |
 |
| Sitten menoksi. Tämähän sujuu ihan hyvin. Ainoastaan koirat juoksee missä sattuu. Oikeassa reunassa pysyvästä kärjestä saa vain haaveilla |
 |
| En jarrutellut kuin korkeintaan mutkiin ja ensimmäinen km mentiin aikamoista vauhtia. Päälle 30km/h veljeni mukaan, joka polki kieli sinisenä pyörällä perässä. |
 |
| Sitten vähän hyytyi ja pidin kaksi lyhyttä taukoa. Tauot poislukien keskinopeudeksi tuli n. 25km/h 2.5km matkalla. Lumi väsähti eniten tai ehkä paremmin sanottuna sen yritys loppui selvimmin väsymyksen alkaessa painaa. |
 | ||||
| Iloisen näköisellä naamalla loppun asti. Omia hermoja kiristi oikealla pysymättömyys... |
 | |||||||
Loppusuora edessä. Maailmanloppu ei tullutkaan nelosen kärryajossa. -Ei ainakaan tuossa maastossa. Suorilla toivoin jopa lisää vauhtia.  |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti