Hyvänmielen tyynyliina joulupukilta |
Joulupäivänä oli tämän viikon ainut kunnon ajelu. Ehkä jopa 10km pyöräparissa valjakossa. Lumia ei vielä aamulla kiinnostanut kuonoansa ulos kopista työntää ja niin se jäi tarhaan kun Surkun kanssa käytiin aamulenkki. Kummasti kuitenkin iltapäivällä muun lauman seura sai sen virettä nostettua. Jouluaattona syödyt hevosen kylkiluutkaan eivät tuntuneet menoon vaikuttavan. Jäi taas oikein hyvä mieli tuosta ajosta.
Surku on uskaltautunut ensimmäistä kertaa jopa hieman taistelemaan kepistä. Surkun kohdalla se tarkoittaa sitä, että se pitää sen verran tiukasti kiinni, ettei keppi heti irtoa. Se seuraa yleensä minun ja Lumin kepinvetoleikkejä sivusta, välillä innosta ympärillä hyppien. Kepistä se ei ole kuitenkaan kunnolla kiinni tohtinut ottaa. Nyt se seurasi taas innosta hypähdellen kun vedin Lumin kanssa keppiä. Kutsuessani sen mukaan se ottikin kepistä kiinni ja myös piti sitä otteessaan! Pyrin olemaan tarkka etten leiki liian kauan ja lopetan juuri kun se on kaikkein kivintä. Tällä kertaa taisin onnistua siinä. Yleensä on hyvin vaikea lopettaa vielä silloin kun innostus on huipussaan. Huskyn kohdalla se yleensä tarkoittaa lähes samantien =)
Vaikka Lumi pitää yleensä taisteluleikeistä niin korkeintaan kaksi kertaa peräkkäin ja sitten pitää muistaa viimeistään lopettaa.
Huomenna tapaninpäivänä on tarkoitus ottaa rennosti ja illalla käydä aksailemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti