Tiistaina päästiin tekemään meille niin harvinaista ja tuiki tarpeellista voimatreeniä. Tomin mönkkärillä mentiin metsäpolkuja 10 koiran voimin. Lumi ja Surku pyörässä. Toinen otti kaiken hyödyn irti ja toinen juoksi ihan kivasti mukana. On se erilaista mennä ilman moottoria -siinä tuntee koirien työskentelyn takapenkille asti. Sorakuopalla vielä pieni jaloittelu ja sitten laumakäyttämiskurssille tarhaan. Surkulle tuttua, Lumille jännää.
Kyllä nyt olisi niin haaveissa alkaa oikein kunnolla treenaamaan koiria ensi syksystä. Pitäisi olla painavampi menopeli ja joku ajopeli, jolla sitä siirtää paikasta toiseen. Koiria jos olisi neljä niin siinä olisi jo pikku valjakko ja Lumi ei söisi Surkun motivaatiota omissa treeneissä -jos se on mahdollista. Se juoksee ihan ok, kun on muita mukana, antaen kuitenkin veljensä tehdä todellisen työn. Omissa treeneissä jos se ei jaksa, niin ei se turhia pinnistä.

Ihka uusi koppi

Torstaina olikin sitten vähän lämpimämpää ja kosteampaa ja heti näkyi Lumin työskentelyssä, vaikka samassa seurassa mentiin kuin tiistaina. Vaikka Surku on paksummassa karvassa niin silti se puurtaa. Lauantaiaamuna tehtiin pieni nipinnapin 3km:n kikkarilenkki. Nyt sitten tulee taukoa väkisinkin kun ilmat näyttää melko lämmintä. Jos viikolla saisi vielä yhden vetokerran ennen viikonlopun käyttökokeita niin taidan tyytyä siihen. Surkulle odotan ihan kelpo tulosta viikonloppuna.

Koppeja on nyt neljälle. Yksi rivari ja kaksi yksiötä. Tänään tuli koppi oikein kotiin tuotuna naapurikunnasta. Hinta oli kuljetuksineen niin edullinen etten viitsinyt itse alkaa väsäämään ja kaiken lisäksi koppi on uusi. Ajatus ei kuitenkaan ole tarjota koirille loputtomasti valinnanvaraa, vaan jokaiseen odotellaan asukkia. Hyville koirille on paljon kysyntää. Vanhempaa ja kokeneempaa sakkia meille haaveilen. Saa nähdä miten käy. Ja käy miten käy, niin varmasti juuri niin kun on tarkoituskin kaikkien kannalta. Kaikki aikanaan ja nyt odottelen onko minun aika vielä vai ei. Jännää!