Paluu kotirantaan

 Kun kirjoitin ja laitoin videopätkää kuinka hienosti koirat pitää yhteyttä, niin taisi se olla sitä parhaimmillaan satoa. Ei aina mene ihan noin. Kiinnostuu kyllä ympäristöstä toisinaan enempikin ja jää/menee pidemmälle tutkimaan. Ja Lumin hännän asento oli niin alhaalla, mitä se ei aina suinkaan ole. Olen tullut siihen empiiriseen tulokseen, että kylmillä aamupakkasilla tuo pitää hännänkin alempana...


Olen kokeillut välillä Lumia johdossa alussa ja/tai lopussa. Se menee siellä ihan mallikkaasti. Parivaljakkosysteemi sen sijaan ei oikein toimi kuin hetken aikaa. Lumi alkaa siinä helposti löysätä. Suunnat jäällä on hukassa aina toisinaan ilman minkäänlaista uraa. Kääntyvät kyllä usein pyydettyyn suuntaan päin, mutta etenkin Surku pyrkii palautumaan kohta takaisin vanhaan. Jos päästään edes jonkinmoiselle kelkkajäljelle asia korjaantuu.

Määränpäänä Kajaankallio

 

  Lumi on aina joskus nuollut tai pureksinut tassujaan. Ei mitenkään suuressa määrin, mutta kuitenkin. Eilen huomasin, että Surku nosteli toista etutassuuan ajon jälkeen. Kotona tarkastin tilanteen. Ihan siisteiltä näyttävät tassut minun silmiin. Lumilla oli toisen etutassun anturoiden välissä hieman joitain mustia rupi(?)pilkkuja, muuten tassut on siistit ehkä aavistuksen kuivat. Täytyy koittaa muistaa tuota öljyä antaa.

Agissa on kivaa ja joka kerralla mennään vähän eteenpäinkin. Tällä kerralla harjoiteltiin mm. esteiden ylitystä niin, että menen itse sivusta.
Tomi kertoi alkuun kuinka koira on tapaeläin ja sen vuoksi esteiden paikkoja on tärkeä vaihdella.
Jossain vaiheessa halliin tuli tyttö seurailemaan harjoituksia päällään äidin iso takki. Yksi koira alkoi haukkua tyttöä epäluuloisena. Lumi oli häkissä ja yhtyi haukkuun matalalla äänellä. Kun kävin hakemassa Lumin, sen suurin huomio oli tytössä, minua seurasi puolihuolimattomasti siinä sivussa. Lumi kävi kuitenkin käskystä maahan haukahdellen kuitenkin edelleen. Päätin viedä sen takaisin häkkiin. Matkalla se ei enää kuunnellut tänne-kutsua, vaan jatkoi epäluuloista haukkua. Tomi käski ottaa koira haltuun. Ei auttanut tiukka ääni. Tomi hoiti tilanteen hakemalla Lumin luokseni. Laitoin sen maahan ja menin tytön luo juttelemaan. Kutsuin sitten Luminkin luokse. Se tuli vähän epäluuloisena ja kävi korvat harallaan maate tytön rapsuttaessa sitä.

Kevätaurinko =)

  

 

Surku odottaa järsimisvuoroaan. Ihan priimatavarasta ei enää ole kyse, kun voidaan olla noin lähekkäin