Syyskesän aurinko

 Nykyään omia koiria on viisi. Corvette, Sälli, Surku, Lumi ja Possu

 Äiti ja tytär: Possu ja Lumi

Valkoisten valtakunnassa piileskelee hukka =)

Syksyn valjakkotreenit ovat alkaneet. Agilityä harrastetaan myös edelleen viikoittain

Blogi jää nyt ainakin vähäksi aikaa tauolle. On aikalisän paikka. Suunnitellut kisat eivät toteudu ja on aika katsoa mitä tulevaisuus tuo koirien osalta. Missä muodossa ja kuinka päämäärähakuisesti treenaaminen jatkuu? Mitkä ovat omat kyvyt ja voimavarat?
Tällaisellaan tilanne ei voi jatkua myöskään Corveten/Sällin (ja Lumin) kesken. Auttaisiko Corveten kastrointi, Sällistä tai Corvetesta luopuminen vai onko kenties jokin muu ratkaisu edessä?
Tällä hetkellä kysymykset ovat vailla vastauksia. Ne muotoutuvat ja löytyvät sitten aikanaan.

Sunnuntain kisat umpihangessa

Possu voitti, Surku 2. Sälli 3. Corvette 4. Lumi kilpailukiellossa.

 Sunnuntaina kisaamisen sijaan, vein koirat juoksemaan umpihankeen. Possukin sai päästellä, kun raskaassa hangessa eteneminen oli sen verran hidasta, että flexi riitti hyvin. Harmaata oli ja tihkuista.

 Roburissa olivat ajaneet tänään hieman nopeampia aikoja kuin eilen, joten todennäköisesti rata ei ollut enää niin sohjoinen. Susanna ajoi hienon suorituksen voittamalla kaikki nelosissa. Muutkin tutut valjakot pärjäsivät ja vaikuttavat facebookin perusteella tyytyväisiltä. Onnea kaikille!

 

 

 Hangessa päästelyn jälkeen päästiin vielä hirvenroippeita syömään. Metsämiehet taas kovasti siitä kiitteli =) Tällä kertaa oli onnettomuushirvi, josta saatiin luita matkaan.

Robur 2015 ja maitojunalla kotiin

Sisarukset Corvette ja Possu

Suoraan fb-sivulta:

Robur sprint neljän koirian luokka, elämäni ensimmäinen rekikisa alkamassa. Jännittää. Takana vähäuninen viikko, jolloin on tehty järjestelyjä kisaa varten. Koiria juuri se neljä. Näistä neljästä Lumi kilpailukiellossa, Sälli tippui joukkueesta vaivojensa vuoksi keskiviikkona. Tomilta sain Possun lainaan, joten osallistuminen oli kuitenkin mahdollista kolmella koiralla. Koska minulla oli vieras koira sisällä asumassa, jäivät kunnan juhlat 15-vuotismuistamisineen väliin perjantaina. Sen sijaan pakkasin autoa... Siinä menikin koko ilta. Jos jonkinmoista härpäkettä piti saada mahtumaan. Koiria lähti matkaan viisi ja kärryssä tilaa vain neljälle, joten takakontti oli varattu koirille. Mukaan piti ahtaa myös 2 häkkiä joihin voin majoittaa myös Sällin, jos se ei pääse boxiin. Pari huonosti nukuttua yötä takana.

Aamulla 5.45 autolla kohti Toivakkaa. Keli lämmin. Rata oli raskas ja upottava -joka olisi ollut meille oikein passeli, jos koko kokoonpano olisi ollut juoksemassa. Possu kaatui ensimmäisen kilometrin aikana pehmeällä sohjoisella radalla ja oli oli alun vähän ihmeissään kaikesta uudesta ja oudosta kaukana kotilaumasta. Reilu kilometri ennen maalia huomasin Surkun ontuvan. Kun se vain jatkoi sitä pysäytin reen ja huilautin koiria hetken ja koetin uudelleen lähteä. Edelleen ontui. Reki kyljelleen ja Surku irti liinoista. Siinä vaiheessa ohi meni valjakko ja kohta toinen. Asettelin Surkun rekipussiin, jossa se ei kuitenkaan pysynyt (kunnollinen rekipussi hankintalistalla ensi viikonlopuksi). Niinpä odottelin rauhassa uran reunalla ja pohdin jättääkä reki siihen ja kävellä koirien kanssa metsän poikki varikolle. Päätin koettaa vielä kerran josko Surku rauhakseen edeten menisi liinoissa. Se ei enää ontunut ja päästiin maaliin asti. Kisa jäi kesken, kun en uskaltanut riskeerata enää sunnuntaina koiria. Yhtään koiraa ei ole vara pudota jos meinaan ensi viikonloppuna Jongulle. Niinpä hain majapaikasta sinne aamulla autosta purkamani tavarat ja suuntasin koirien kanssa kotiin.

Hämmästyksekseni en automatkalla kironnutkaan maailmaa ja kohtaloa, vaan olo oli kevyt ja laulatti. Vähän ihmetytti. Kovaa vaivannäköä koko syksy, että koirat olisi kunnossa ja ajan juuri ensimmäisistä rekikisoistani kotiin -keskeyttäneenä. Mikä piru minua hymyilyttää?
Se kaikki apu ja tuki mitä kisojen myötä sain. Tero Nikmo kärsivällisesti opastamassa rek-ilmoittautumisessa. Mikael Backman ystävällisesti auttamassa lähdössä koirieni kanssa. Tero Asula tsemppaamssa, kun pelotti ja jännitti. Ja opastamassa miten sillä reellä on mahdollista selvitä radalta. Lasse Valo ja Jaakko Pitkänen vinoilemassa... + kaikki muut ihmiset jotka olivat jakamassa yhteistä kokemusta. Ja sitten Tomi joka näki paljon vaivaa, että sain reen kisoihin, kun oma ei ollut kunnossa. Ja lainasi Possun, jota ilman olisin tätä kokemusta vailla. Se kaikki kovasti lämmittää mieltä.

Ja tietysti ne koirat ja ajaminen: Corvette pysyi ennen lähtöä maassa, vaikka oli kisatilanne. Sitten se tunne kun en kaatunutkaan heti lähdön jälkeiseen kurviin, vaan sladitin menemään kuin Susanna Burkland. Sen jälkeen ei voinut huutaa kuin: "JIHAA" ja nostaa käsi pystyyn voitonmerkiksi. Mikä tunne, selvisin siitä ja se oli siistiä!!!! Corvette paineli ensimmäistä kertaa yksin valjakon kärjessä ja painelikin upeasti. Surku työskenteli loistavasti hartiavoimin ja Possu rentoutui juoksemaan matkan edetessä koko ajan paremmin näyttäen mihin tämä Possu oikeasti kykenee. Corvette kuunteli suunnat maaliintulon jälkeen: kääntyi käskystä eri suuntaan kuin edellä menevät valjakot. Selvittiin myös vähän epäselvemmistäkin risteyksistä autolle ilman kädestä ohjausta. Sälli alkaa taas olemaan oma sähäkkä itsensä. Juoksenteli tuhatta ja sataa majapaikan metsikön raskaassa hangessa, kun vielä muutama päivä sitten se ei mielellään liikkunut.

Miksi me tätä teemme ja näemme jokainen valtavasti vaivaa? Ei tätä viitsisi tehdä ellei tässä olisi sydän mukana . Kiitos Robur. Seuraavaksi suunta kohti uusi uria.
Ei välttämättä käy niin kuin on suunniteltu, mutta hyvin käy silti.
 

Viimehetken muutoksia

Huomenaamulla klo 06.00 olisi tarkoitus suunnata kohti Toivakkaa ja Roburia.

Kävi sitten niin, että Sälli tippui joukosta pois viime hetkillä. Keskiviikko iltana se vingahti muutamaan kertaan liikkuessa. Yön se oli nukkunut kopin ulkopuolella (mitä ei yleensä tee) ja aamulla ei hypännyt, vaan kiipesi tarhan korokkeen yli. Torstaina se ei halunnut liikkua muiden mukana, vaan hakeutui minun jalkoihin kyhjöttämään. Ilmeisesti takaosassa joku vika. Tomi kopeloi Sällin agin yhteydessä ja toista takajalkaa venytettäessä vingahti. Viikonloppuna se ei siis ainakaan juokse. Ollaan otettu kaksi lyhyttä vauhtitreeniä tällä viikolla. Maanantaina Sälli ei meinannut pysyä loppuun asti vauhdissa. Eilen mentiin vain 3.5km ja en kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Sällin menoon. Illalla se sitten alkoi vingahdella... 
Sain Lumin ja Surkun emän lainakoiraksi Roburiin. Startataan siis nyt kuitenkin vain kolmella. Katsotaan mitä jatkossa käy Sällin suhteen. Seuraavaksi viikonlopuksi olen ilmoittautunut Jonguun kilpailukokeineen. Se on kuitenkin jo sen verran rankka matka, että mahdollisella kolmella koiralla osallistuminen arveluttaa.  Tänään Sälli on jo juossut, eikä ole enää vingahdellut. Huomattavasti siis jo parempi. Osteopaattiakin ajattelin, mutten tiedä ehdinkö enää. 

Ensimmäinen rekikisa on nyt kuitenkin edessä ja se on melkoisen jännää!
Alla ajoluokkien lähtöjärjestys

ROBUR SPRINT
LÄHTÖJÄRJESTYS lauantai 17.1.2015

AJOLUOKAT

8- KOIRAN LUOKKA
31 TEEMU KAIVOLA L-SVU 12:01
32 KIMMO HYTÖNEN SISUVA 12:02
33 KIMMO KYTÖLÄ SISUVA 12:03
34 VESA-PEKKA LEHTOMÄKI KVKS 12:04
35 RIITTA KEMPE SISUVA 12:05
36 VILLE HALME L-SVU 12:06
37 MINNA RÄSÄNEN SHS 12:07
38 KIRSI PARIKKA SHS 12:08
39 ANTTONI TOLVI SHS 12:09
40 MIKAEL BÄCKMAN SHS 12:10
41 MARI PAJASKOSKI SHS 12:11
42 PASI VIITANEN SHS 12:12
43 MIKA HAMARI ALMA 12:13

4-KOIRAN LUOKKA
45 SUSANNA BYRKLAND L-SVU 13:15
46 ESSI HYTÖNEN SISUVA 13:16
47 VESA-PEKKA LEHTOMÄKI KVKS 13:17
48 KATARIINA PUOLAKANAHO L-SVU 13:18
49 HETA LEHTOMÄKI KVKS 13:19
50 RIITTA KEMPE SISUVA 13:20
51 JOHANNA MIETTINEN SHS 13:21
52 TARJA VEIJONEN SHS 13:22
53 MIKKO NURMI SHS 13:23
54 TANJA RANTANEN SHS 13:24
55 KAISA SIPPONEN SHS 13:25
56 JYRI PYLVÄLÄINEN SHS 13:26
57 AGNETA HENRIKSSON RUOTSI 13:27
58 TEEMU VALKEAVIRTA KVKS 13:28
59 ANNIKA SAHLMAN RUOTSI 13:29
60 HEIDI PULKKINEN SHS 13:30
61 JANNE VENÄLÄINEN ALMA 13:31
62 LASSE VALO SHS 13:32
63 AARNE KARJALA SHS 13:33
64 TERO ASULA L-SVU 13:34
65 KIMMO SAARINEN SHS 13:35
66 HANNA TIIHONEN SHS 13:36

HARRASTE
68 JAAKKO PITKÄNEN L-SVU 13:38

Kohti Roburia

Robur vapise, Köpöttäjät valmiina lähtöviivalle

Nyt on Robur Sprinttiin ilmoittauduttu ensi viikonlopulle. Takana on vain pidempiä treenejä urattomilla metsäteillä. Yhdet vauhtitreenit sain sentään maanantaina, kun ajettiin 7km auratulla tiellä. Vauhdit jäänevät siis aika maltillisiksi.
Vaikka harjoitusten tavoite on ollut valmistaa koiria tulevien viikonloppujen pidempiin koitoksiin, huomaan kilpailuvietin heränneen jossain määrin Roburinkin suhteen. Kun näin videon reitistä se ei ollut ihan toivomani. Meille olisi sopinut vähän raskaampi alusta mäkineen. Reitti on huolella ajettua kovaa tasaista "valtatietä". Sen pystyy paahtamaan täysiä alusta loppuun -edellyttäen että koirat on treenattu sellaiseen... Lämpötilakin on nollan asteen yläpuolella, joka tietää etenkin Surkulle läkähdystä. Se on kaikkein turkikkain ja korkeat lämpötilat vaikuttavat eniten sen menoon.
Roburiin starttaan kolmella koiralla (Lumilla kilpailukielto). Olen myös ääneen luvannut ilmoittautua jokaiseen REK-kokeeseen kisojen yhteydessä. Roburin suhteen halusin kovasti teeskennellä unohtaneeni ilmoittautumisen, mutta Nikmon Teron kärsivällisellä ja ystävällisellä opastuksella sekin on nyt hoidettu...

Ehkä kuitenkin kaikkein eniten jännittää se miten saan reen pysymään hallinnassa. Juuri sillä reellä en ole aiemmin ajanut, vaikka samantapaisella kyllä. Olen varmaan ainoa joka ajaa kisan moottoripyöräkypärä päässä ja polvisuojat päällä.

Olen ilmoittautunut myös Lieksaan Jongulle 2x33km kisaan ja tietysti siellä REK-kokeeseen myös =)
Ruuhirodiin olen varannut majoituksen, mutta ilmoittautuminen vielä odotuttaa. 4x20km 20h sisällä kuulostaa melkoiselta suoritukselta.

Agissa Lumi meni suljetun keppikujan. Koetin myös pientä pätkää oikeita keppejä ja nekin se pujotteli. Näyttää siltä, että epäilyksistäni huolimatta se oppii ne.
Ehkä Roburikin epäilyksistäni huolimatta sujuu ihan kohtalaisesti tai jopa hyvin =)

Matkat pitenee

Haaveena on osallistua tammikuun aikana Jongun Verran 2x33km kisaan ja ehkäpä Ruuhirodiin 4x20km 20h sisään (Se tuntuu kyllä aika hurjalta suoritukselta). Reilun viikon päästä on myös Robur sprint, jonne lähden ehkä vain kolmella koiralla. Vauhtitreenejä ei ole alla lainkaan, joten tulostavoite sinne menee kokemuksen puolelle.

Pidempiä kisamatkoja silmälläpitäen olen pidentänyt treenimatkoja nyt kun kelit ovat antaneet myöten.
Sunnuntaina ajoin 24km, joka ei nostanut toiveita kovin korkealle. Pakkasta oli vain muutama aste. Lähdin alkuun huomaamatta väärää reittiä ja mentiin 3km mahaan asti yltävään umpihankeen. Lumi oli Sällin kanssa kärjessa ja meni ensimmäiset 3km loistavasti. Takaisin käännyttäessä ja sen jälkeen -noh- juoksenteli mukana ja sai siirtyä takaisin paikalleen pyöräpariin. Muillakaan ei ollut paras tsemppi päällä, vaikka menivätkin ihan ok. Sälli väsyi loppua kohden ja vaihdoin Surkun Corveten rinnalle. Se pari toi porukan varmasti takaisin autolle.

Tänään oli tarkoitus ajaa 27-29km. Olin kartasta katsonut matkat ja reitit. Mietitytti kuinkahan koirat kulkee, kun matkakin on taas ennätyksellisen pitkä...
Pakkasta oli  rapsakat -20 ja ihana aurinkoinen keli. Päätin valjastaa Lumin alkuun Sällin kanssa keulaan ja vaihtaa sen sitten paremmin kulkevaan, että saadaan vaihtelua pitkälle taipaleelle. Niin siinä kuitenkin kävi, että Lumi pinkoi KOKO matkan sellaisella innolla, ettei luottokoiria tarvinnut laittaa kärkeen lainkaan. 
 Vähän harmittaa Lumin kilpailukielto. Sekin on saanut sen verran kuntoa, että olisi siitä kisoissa apujakin, etenkin jos pitää kolmella startata. Koska tietysti taas eksyin, tuli lenkin pituudeksi lopulta 32,5km. Kaikki olivat kovin väsyneitä, mutta loppuun asti tulivat hyvillä mielin. Ylivoimaisesti pisin matka mitä koirat ovat minun reen edessä juosseet.

Pieni viedeopätkä 29km jälkeen, ennenkuin sormet jäätyi...

Taisi olla kirpakka pakkanen joka siivitti tänään menoa ja toi toiveikkaan mielen takaisin. 

 Kuvat sammalmetsästä, minne kävellään joskus palauttelemaan lihaksia ihanan vaihtelevaan maastoon.

Sehän on tietysti kuva Sällistä, joka hyppää

Corvette hoitaa metsän lannoitusta

Viime vuoden harmina on ollut Lumin haiseminen elokuun lopulta lähtien. Sen jälkeen Sälli ja Corvette eivät ole eläneet enää harmoniassa yhdessä ja Surku on osaltaan mukana sopassa. Joulukuussa saatu hormonipiikki ei muuttanut tilannetta juuri suuntaan tai toiseen. Corvette on vähän ulkopuolinen. Ovat kaikki neljä samassa joukossa, kun olen itse paikalla, muutoin tarhassa Corvette ja Sälli erillään. Sääli juttu. Surku on alkuun koettanut asemaansa sekä Corveten, että Sällin suhteen niiden tullessa laumaan. Sällillä ja Corvetella oli alkuun toista kuukautta selvät sävelet, Sälli johti ja Corvette tyytyi mukisematta asemaansa. Syyskuussa tilanne alkoi muuttua Lumin hajujen myötä ja sellaisena se on pysynyt ja tulee mahdollisesti pysymäänkin. Kaikenlaisia ratkaisuja olen miettinyt. Olen jo luopunut toivosta, että Lumin hajut joskus loppuisivat. Sälli ja Corvette juoksevat vielä ensi kauden kisavauhtia. Sitten jäänevät pikkuhiljaa 9-vuotiana pois kovimmista treeneistä.
Yksi vaihtoehto olisi ottaa kastroituja uroksia, mutta tiedä niistäkään miten reagoivat Lumin hajuun. Narttuvoittoisella valjakolla taas ei nelosissa kovin pitkälle päästä, kun en välttämättä pysty avittamaan. Mennään siis hetki kerrallaan ja toistaiseksi ainakin näin

2014 - 2015

Koiristani tuli hetkeksi sisälullukoita

 Uutena vuotena vietin kaksi yötä mökissä Evolla. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella pidempiä vauhtikestävyyslenkkejä ihanassa talvisäässä ja rentoutua poissa kotiympyröistä.
Tiistaina saavuin perille vasta myöhemmin illalla. Kotona oli putket jäässä ja putkimiehen kanssa koetettiin niitä tuntikaupalla sulattaa tuloksetta. Niinpä suljettiin vedet ja lähdin lopulta reissuun koettaen unohtaa sen mille en sillä hetkellä mitään mahda. Avaimia mökille hakiessa juutuin peräkärryn kanssa lumipenkkaan. Siitä pääsin onneksi lapionheilutuksella.
Perille tullessa vein enimmät tavarat mökkiin ja päätin kuitenkin ajaa koirat. Keli oli plussan puolella ja lunta oli reilusti. Olin piirtänyt hienot kartat reittisuunnitelmasta, mutta jossain vaiheessa ajettiin silti lenkin sijaan umpikujaan -olin taas eksynyt. Keli oli raskas ja vauhdista sai vain haaveilla. Koirilla oli kovin lämmin ja lähes umpisessa mentiin. Puissa oli raskas kerros lunta ja lumisen metsän sylissä oli kovin kaunista. Matkaa kertyin 10km. Aura-auto aurasi kohta tulomme jälkeen päätien, joka muuttui sen seurauksena peilijääksi. Vettä alkoi myös sataa. Seuraavana päivänä ei onnistuisi lähtö mökin pihasta.

Perille tullessa huomasin kuljetuskopin katon ja seinien olevan pisaroiden peitossa. En raaskinut laittaa märkiä koiria yöksi tippuvien pisaroiden alle, vaan otin ne kaikki mökkiin. Kun paikat oli haisteltu asettuivat kaikki nätisti makuulle. Urokset eivät yrittäneet merkkailua, mitä alkuun tarkasti seurasin.

Uudenvuodenaattona irrotin peräkärryn ja sidoin reen auton katolle. Kaikki oli märkää ja vesisateen jäljiltä lumet metsästä huvenneet. Ajoin seuraavaan tienristeykseen mistä lähti auraamaton metsätie. Sitä pitkin taivallettiin n. 13km. Edelleen meno oli raskasta ja ilma monta astetta plussalla.
Iltapäivästä valoisan aikaan taivallettiin metsälenkki ja käytiin tervehtimässä pilkkijöitä joiden mukaan jään paksuus oli 10-15cm. Lumi oli flexissä siltä varalta, että joku paukuttaisi jo valoisalla ilotulitteita. Metsässä oli ihanan rauhallista pientä poluntynkää talsiessa. Siihen asti oli ihan mukavaa, kun oli puuhaa.
Sitten olikin piiitkä iltapäivä ja ilta edessä. En ollut varannut lukemista mukaan ja netttikin toimi vain harvoin. Koirat onneksi olivat mukana mökissä pitämässä seuraa -nukkumalla lattialla... Karttaa tuli luettua ahkerasti ja yksi lapanen neulottua ja ikävöityä Taiga Majaa jossa oli ihmisiä.
Ilotulitteita ammuttiin illan ja yön aikana jonkunverran. Lumi oli ainoa joka niihin reagoi.

Uudenvuodenpäivänä oli sovittu kokoontuminen huskyihmisten kanssa. Hyvissä ajoin pakkasin auton ja lähdin yrittämään jäistä mäkeä... peruutin takasin ja yritin toisen kerran. Asuntovaunussa majaillut mies ja naapurimökin mies tulivat työntöavuksi -tuloksetta.
Uudenvuoden siihen asti mukavin osuus alkoi tästä. Kolme tuntia odottelua ja hiekoitusauton järjestämistä. Asuntovaunumies odotteli kanssani koko ajan kertoillen tarinoitaan. Ohi ajanut metsähallituksen mies pysähtyi hyväksi toviksi järjestämään tielle kunnon hiekoitusta ja jutustelemaan. Pilkille menossa ollut autoilija liittyi myös joukkoon, samoin paikalle (turhaan) hälytetty huoltomies. Sen verran oli jo saatu hiekkaa raavittua irti jäisestä huoltolaatikosta, että ensimmäisen mäen pahin osa oli vähän karhennettu. Purin mönkijän ja koirat kärrystä ja huoltomies sai auton ajettua ensimmäisen mäen päälle. Sitten odotettiin vielä hiekoitusauto, että selviäisin edessä olevasta isommasta jäämäestä. Sieltä se lopulta tuli. Mieli ei ollut yhtään kireä, päinvastoin.
Ehdin vielä huskytapaamiseen ajo-osaankin. Piiraisten valjakon kanssa ajettiin 11km:n lenkki. Koiriin en ollut kovinkaan tyytyväinen kuuntelun osalta. Corveten suunta toisen valjakon peesissä on vain yhteensuuntaan. Täyskäännös ei meinannut sujua. Eikä hetkenpäästä Sällinkään kanssa mennyt kovin paljon paremmin. Kun toinen valjakko on ihan lähellä Surku on alkanut vilkuilla taakseen ja löysäillä. Lumikin meinaa tehdä samaa, mutta sen saa käskytettyä eteenpäin. Lopuksi ajettiin kierros eri kautta kuin edellä menevä. Ei sekään mennyt ihan yhdellä käskyllä, mutta meni kuitenkin.

Agilityn jätin ensi kertaa tarkoituksella väliin, vaikka vierestä ajoinkin. Ei ollut enää yhtään voimia jäljellä muuhun kuin kotimatkaan.
Kotipihassa tarvitsin taas apua. Auti ei noussut mäkeä peräkärryn kanssa. Naapurin ja kävelyllä olleen ohikulkijan avulla sain peräkärryn paikoilleen. Jos joku sanoo, että nykypäivänä ihmiset eivät enää auta toisiaan -olen täysin eri mieltä. Vuoden ensimmäisenä päivänä sain kaiken tarvitsemani avun ja se on tarjottiin mielellään ja hyvillä mielin. Ehkäpä otan tästä oppia alkavalle vuodelle.

 Nämä tavoitteet kirjasin vuoden lopussa:

Tavoitteet keväälle/syksylle 2015

- REKÄ JOH1-tulos Sälli (Syksy: Surku???)
- REKÄ YLE1-tulos Corvette

- REK1 tulos keväälle (edellyttäen että minulla on neljäs lainakoira, kun Lumi on poissa kisoista)
- Kolmen parhaan huskyvaljakon joukkoon sijoittuminen sprinttimatkoilla
- Yli 30km:n kisoissa läpiajo
- Ruuhirodin harkitseminen

- Agirodun joukkuekisaan kaikkien neljän kanssa
- Lumille kepit kuntoon ja ensimmäiset kisat

Tällä hetkellä totean, että toteutukoon se minkä on tarkoitus toteutua. Elämä on arvoituksellista ja tekee omia ratkaisujaan suuntaan tai toiseen.

Uudenvuoden tunnelmat: Team Kaisan köpöttäjät

Rekeilyä

Ida halusi koiravaljakon kyytiin. Koska reki ei sovellu kuljettamiseen käytiin pieni stigalenkki. Veljeni meni Corvetella ja Sällillä hivenen vauhdikkaammin. Taitaa jäädä viimeiseksi stigalenkiksi tässä muodossa. Vaikka koiria hymyilyttää, oli stiga yllättävän raskasta saada liikkeelle ja vetoasento ei ollut paras mahdollinen. Ida oli riemuissaan ja puolessa välissä koetti maanitella minua hyppäämään pois kyydistä, että pääsisi kovempaa.
Autolle tullessa Veljeni sekä Sälli ja corvette eivät olleetkaan siellä. Stigan jäljet jatkuivat vielä toiseen suuntaan. Olin vähän tuohtunut, meidän piti mennä vain pikkulenkki, koirilla on lepopäivä ja stiganveto -noh- ei ollut tarkoitettu treenimielessä. Juostiin perään ja siellä mutkan takana kauempana näkyikin veli stigan ja koirien kanssa. Ilmeisesti kääntymisessä oli ongelmia ja huusin kaukaa "Vasen takaisin". Hetken aikaa meni ennenkuin koirat reagoivat ja sieltä sitten viilettivät takaisin. Veljeni tarkoitus ei ollut jatkaa pidemmälle, mutta koirat eivät olleet reagoineet "Hei jätkät jäädääs tähän" käskyyn, vaan painaneet onnessaan auton ohi...

Stigalenkin päätteeksi käytiin vielä Tonttumetsässä joulupäivänkävelyllä ja sitten äidille laatikoiden ja herkkujen ääreen.

Jouluaattona tehtiin ensimmäinen rekiajelu. Joulurauhanjulistus alkoi juuri autoradiosta, lähtiessäni huristelemaan kohti ajopaikkaa. Yhtä juhlavalta se kuulosti ratintakaa kuunneltuna. 

Ajopaikka oli sama, johon jäätiin aatonaattona kiinni peräkärryn kanssa. Nyt peräkärry sai jäädä kotiin, kun reen sai auton katolle.

Melkoisesti jännitti. Mentiin metsätietä, jossa oli autonjäljistä muodostunut liukkaampi ura. Alkuun mentiin sellaista vauhtia, että apua! Laskeskelin etteivät koirat kuitenkaan kauaa jaksa mennä lujaa, kun viimeaikoina on tehty vain raskaampaa treeniä. Siitä huolimatta muutamaan kertaan roikuin pelkästä ohjauskaaresta. Polvisuojat ovat jo ostoslistalla... Mukavaa oli kuitenkin suurimmaksi osaksi. Matkaakin tuli vajaa 15km. Seuraavana päivänä joka jäsentä särki ja polvissa oli mustelmat. Pelkän kannen painaminen kiinni muovirasiaan tuntui lihaksissa -suurin osa aiheutui varmasti pelkästä jännityksestä.

Tapaninpäivän ajoissa ei ollut liukasta ja se oli oikein fiilistelylenkki. Aurinko kultasi matkaa ja teki metsästä satumaisen. Tomin valjakon peesissä matkaa taittui 17km. 

Ja tänään muutaman extralenkin jälkeen (selkokielellä: eksyin) matkaa taittui ennätykselliset 23km. Lumikin pinkoi kärjessä ensimmäiset 10km iloisesti laukaten vetäen välillä Sällinkin mukaansa. Ei siitä mitään kärkikoiraa ole tulossa, mutta sai fiilistellä siellä alkumatkan. Sen sijaan veljestänsä odotan aikanaan johtajaa. Surku juoksi Lumin jälkeen koko loppumatkan kärjessä, ensin Sällin ja sitten Corveten parina. Vaikka matka jo varmasti painoikin lopussa, niin hyvällä tempolla tultiin loppuun asti. Tänään ajettiin Lumin ja Surkun pisin matka koskaan. Josko sittenkin olisi mahdollisuuksia Jongunverran ajoihin 2x33km:n...

Jokaisen vetolenkin päätteeksi koirilla on sama kierimisrituaali, oli lunta tai ei.

Lumin kiimaoireet eivät ole loppuneet.

Peräkärrytreenit

Näin hellyttävän joulumuistamisen sain yhdeltä oppilaalta. Kaikki nimet on oikein, vaikka pursottaessa kirjaimet levisivätkin, mikä oli harmittanut tekijää.

Aatonaaton treenit päättyivät siihen, ettei auto peräkärryineen liikahtanut mihinkään. Irrotin peräkärryn ja sain auton lopulta liikkeelle. Peräkärryn oli sen sijaan hankalampi tapaus. Purin koirat ja mönkkärin kärrystä. Aikani tuloksetta ähellettyäni totesin homman mahdottomaksi. Seurasi tuumailutauko hangessa istuen: Lähin maatalo ei muistaakseni ollut kovin kaukana -toisaalta nyt on aatonaatto ja kaikilla jouluvamistelut kiireimmillään. Jättäisikö vain peräkärryn siihen? 

Sitten se tapahtui -älynväläys- ympärillä pörrää koko ajan neljä VETOkoiraa. Äkkiä liinat kiinni kärryyn ja koirat uudelleen valjaisiin. Itse valmiusasemiin tuuppamaan kärryn takaa: "Mennään!" ja kärryhän alkoi liikkua, ensin kovin hitaasti kinoksen yli ja sitten... "Seiis!!" Mitäköhän olisivat tienvarren talosta tuumanneet, kun kyseinen ajokalusto olisi huristellut pitkin kylänraittia. Kääntö auton perään onnistui vielä kuin täydellisessä opetusvideossa. Olin huippu iloinen. Täynnä kiitollisuutta tarjoilin jäiset Saarioisten pitsapalat vetotiimille.